Elokuussa osallistuin myös Helsingin Seudun Beagle ry:n järjestämälle ajokokeiden palkintotuomarikurssille. Tähän kurssiin kuului kaksi teoria kertaa ja yksi metsäpäivä. Harmillisesti en päässyt osallistumaan tuohon metsäpäivään, koska olimme sopineet sille viikonlopulle mökkiviikonlopun serkkuni mökille Tampereelle. Minun tulee siis korvata tuo metsäpäivä osallistumalla kolmiin ajokokeisiin, yhtiin harjoittelutuomarina ja kaksiin toisena tuomarina. Olen todennäköisesti menossa harjoittelutuomariksi Helsingin Seudun Piirinmestaruusakisoihin 23.9.2012 Hyvinkäälle. Jännää nähdä hyvät ajokoirat tositoimissa metsässä. Suurin motivaationi osallistua ajokokeiden tuomarikurssille oli juuri se, että haluan oppia ymmärtämään beagleä paremmin ajavana koirana ja sen rodunomaista tapaa toimia.
Syyskuun alussa meillä on ollut kahdet koiranäyttelyt; syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna oli Helsingin syysnäyttelyt ja viime viikonloppuna Porvoon kaikkkien rotujen näyttelyt. Molemmat näyttelyt meni Alohalla ihan ok:sti. Helsingin näyttelyt tuomaroi englantilainen tuomari Anne McDonald. Hänellä oli selkeästi erityyppinen linja, kuin useammin suomalaisilla tuomareilla. Englannissa beaglet ovat korkeampia, kuin Suomessa ollaan totuttu. Tästä johtuen Aloha ei saanut arvosanaksi kuin H:n. Tämä ei harmittanut, koska olin ennalta osannut varautua tämän tyyppiseen tulokseen. Esitin näyttelyissä myös Alohan kasvattajan oman koiran, joka on selkeästi korkeampi narttu. Tämä koira oli ROP, joten pääsin pitkästä aikaa esittämäan koiraa ryhmäkehiin asti. Kerran olemme Alohan kanssa olleet ryhmäkehässä Tampereen näyttelyssä viime talvena. Eilen Porvoosta tuli kotiin tuomisiksi ERI. Mihin olen todella tyytyväinen. Porvoon näyttelyissä tuomarina toimi Marja Talvitie.
Syyskuun alussa vietettiin Helsingissä Alppilan kirkolla löytökoiralauantaita, jossa eri järjestöt esittelivät toimintaansa. Olin paikalla valokuvaamassa ystäväni DoggieTweet teosta, jossa ihmiset saivat jättää viestejä paperille koiransa nimissä. Tapahtuma oli mielestäni erittäin lämminhenkinen ja hyvin järjestetty. Koiria oli paikalla paljon. Oli, jos jonkin näköistä iloista hännän heiluttajaa. Jätin suosiolla Alohan kotiin, koska valokuvaamisesta ei olisi tullut mitään, kun Aloha olisi halunnut tervehtiä kamuja ja tehdä tuttavuutta. Myös melkoisen haukkuherkkänä koirana hän olisi pitänyt turhan kovaa melutasoa yllä. Eikä olisi varmasti malttanut olla paikallaan niin pitkään, kuin olisi ollut tarve. Tapahtumassa oli erilaisia arvontoja, kyselyjä, koirien nakinsyöntikisaa, mahdollisuus ostaa koiratuotteita ja Animalian koiraosaston kahvila, josta sai todella herkullisia vegaanisia tuotteita. Ostin sieltä minttu-suklaa cupcakesin ja korvapuustin, jotka olivat molemmat uskomattoman hyviä ja maukkaita.
Tässä muutamia kuvia tyttötriosta Rajasaaressa.
